maanantai 18. joulukuuta 2017

Ovikoristuksia ja ostariallergiaa

Näillä saarilla ovikoriste, joka englanniksi on muuten wreath, on usein se ensimmäinen joulukoriste, joka laitetaan esille. Jotkut ostavat uuden koristeen joka vuosi tai tekevät sen itse. Minä ostin tänä jouluna uuden, kun en mistään löytänyt edellisvuotista. Ilmeisesti jossain ullakon pimeimmässä nurkassa on edelleen laatikko tai pussi, jossa wreathini luuraa.

Tykkäsin tästä, joten ostin sen meille. Ihan kaunis vai mitä?



Huonoksi onnekseni, kävellessäni lauantaina tuonne meidän kylälle, vain harvassa ovessa oli koriste. Yleensä niitä on kyllä enemmän. Halusin nimittäin kuvata niitä teillekkin. Kun palasin eri reittiä reissultani, oli jo niin hämärä, että kuvaamisesta ei tullut mitään. 






Näinä joulunalusviikonloppuina yritän karttaa ostoskeskuksia kuin ruttoa. Lauantaina oli kuitenkin pakko hoitaa vielä muutama ostos, joten tein täsmäiskun Corkin suurimpaan ostoskeskukseen. Liikeet avautuivat 9.00 ja olin paikalla 9.05 ja takaisin kotimatkalla 10.30. En kestä sitä ihmispaljoutta, huutavaa joulumusiikkia ja stressaantuneita aikuisia ja itkuisia lapsia. Joulutunnelmasta ei ole siinä kaaoksessa tietoakaan.

Olisin halunnut viikonloppuna käydä teekupposella jossain kaupungin hotelleista. Nautin jouluisista, kauniisti koristelluista hotelleista ja niiden näyttävistä joulukuusista .Valitettavasti taloprojetki on pitänyt minut kiireisenä ja viikonloppuna mittailin mm. ikkunoita verhoja varten. Sitten vielä kävin läpi tarvittavat lampunvarjostimet, ja päädyimme, jälleen kerran, ei jouluiseen hotelliin, vaan rautakauppaan valitsemaan työtasoja. Eli siinä ne minun jouluiset fiilistelyni!

Matkalaukut on kannettu ullakolta esille ja talvivaatelaatikko myös. Välihousuja ja lämpimiä hanskoja on tasapuolisesti kaikille jaettu.
Nyt vain pidetään fingers crossed, että saamme valkoisen joulun. Perjantaina taas istumalihaksia koetellaan.




torstai 14. joulukuuta 2017

Haaste Saralta

Killarneyn Sara haastoi minut kertomaan itsestäni ja siitä, mitä Suomi minulle merkitsee ja kuinka se näkyy arjessani. Kiitos Saralle haasteesta.

Jos teitä kiinnostaa lapsiperheen arki Irlannissa sekä sisustaminen ja kauniit valokuvat, niin kannattaa tutustua Saran Housefive-blogiin. Saralla on muuten aivan uskomattoman hyvä maku näissä sisustusasioissa!

***

Missä asut ja kuinka kauan olet asunut ulkomailla?

Asun Douglasissa, Corkin läänissä, joka sijaitsee etelä-Irlannissa. Täällä olen asunut 15 vuotta, ja sitä ennen 12 vuotta Lontoon liepeillä Kingston-Upon-Thamesissa.



Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa?

Viime vuosina olen käynyt Suomessa 3-4 kertaa vuodessa. Olin siellä viimeksi loka-marraskuussa ja menen taas jouluksi.




Mitä kaipaat Suomesta?

Äitiä, sukulaisia ja ystäviä ja sitä, että kesällä voi olla jopa kuuma.

Lempi-maisemasi Suomessa?

Niitä on kaksi. Ensinäkin tyyni järvimaisema ja hyvänä kakkosena tulee sellainen eteläpohjalainen latomeri, joita Eero Nelimarkkain on paljon maalannut.



Miten meinaat juhlia itsenäisyyspäivänä?

100-vuotiasta Suomea juhlin ensin Dublinssa ja sitten vielä täällä Corkissa muiden suomalaisten kanssa. Itsenäisyyspäivä oli minulla ihan tavallinen työpäivä, mutta illalla katselin tabletilta linnan kutsuja. Pistin kaksi kynttilää ikkunalaudalle palamaan ja taisin pari riviä Fazerin suklaatakin syödä. Suomen kunniaksi siis!


Mitä muotoilua teiltä löytyy ja onko jonkin esine tai astia, minkä haluaisit kotiisi tuoda Suomesta?

Kaikea mahdollista ja mahdotontakin. On Aalto-vaaseja, Nuutajärven ja Iittalan lasia, Hackmannin aterimia...ja paljon Muumi-mukeja.




Haluaisin ostaa Helmi-laseja ja jälkiruokakulhoja. Jospa saisin tuotuta muutaman lasin joululomalla tänne.

Mikä on rakkain tavara, minkä olet tuonut Suomesta?

Jaa, olisikohan ne äidin itse kutomat ryijyt.

Mitä Suomalaista ruokaa rakastat?

Ehdottomasti karjalanpiirakoita munavoilla.




Entä mitä Suomalaista ruokaa inhoat?

Veripalttua, lipeäkalaa ja maksalaatikkoa.



Minkälaista elämää viettäisit/viettäisitte, jos asuisittekin edelleen Suomessa? Tai miten se ehkä poikkeaisi nykytilanteesta?

Suomeen muutto ei ole koskaan ollut meillä edes mielessä, joten en ole asiaa ajatellut. Jos taas en olisi Suomesta koskaan lähenyt, niin luultavasti asuisin pääkaupunkiseudulla. Joskus olen ajatellut, että Jyväskylän seutu voisi olla kiva paikka perheelliselle. Siellä on kunnon talvi, vilkas kaupunki, järviä...




Mitä pyydät aina lähettämään / tuomaan tulijaisiksi Suomesta?

Sukalaata ja salmiakkia. Lehtiä on myös kiva saada. Ruisryynejä, sinappia, vaniliinisokeria ja piparkakkumaustetta olen myös pyytänyt tuomaan/lähettämään.

Mitä arvostat nykyään eniten Suomessa, mitä et ehkä osannut arvostaa ennen?

Sitä, että asiat sujuvat ripeästi verrattuna Irlantiin. Arvostan myös puhdasta luontoa, pyöräteitä, kirjastoja, uimahalleja jne. Suomalainen suoruus ja rehellisyys ovat myös nousseet arvoon arvaamattomaan. On äityslomat, edullinen päivähoito ja neuvolat.



Mikä taas Suomessa on ihanampaa, kuin missään muualla?

Lämpimät kesäpäivät ja järvivesi.

Suomalaisinta minussa on...



Suorapuheisuus, rehellisyys, täsmällisyys ja teitynlainen sisukkuus.

Puolisoni/läheisen mielestä suomalaisinta minussa on...

Kaippa hänkin nuo samat asiat listaisi.



Olen hävennyt Suomea/suomalaisia...

Myötähäpeää olen kokenut silloin, kun joku ulkomaalainen yrittää jututtaa suomalaista ja tämä vastaa kysymyksiin vain yes tai no, eikä yritäkkään keskustella mistään. Ilme ei värähdä ja suomalainen vaan olla möllöttää.

Please-sanan käyttämättömyys myös hävettää, sillä se antaa ihmisestä todella epäkohteliaan ja moukan kuvan. Eikä nämä, räkäposkella kännissä örveltävät, kansalaisemmekaan mitenkään ilahduta.



Mitä nykyisen kotimaasi asukkaat tietävät Suomesta?

Se riippuu kenen kanssa juttelee. Työympyröissä suomalasta teknistä osaamsta arvostetaan korkealle.
Suomi mielletään kalliiksii maaksi, joka koululaitosta kovasti kehutaan. En oikein osaa kouluista sanoa mitään, sillä omista kouluajoista on aikaa kulunut...
Olli Rehn tuli tutuksi silloin kun täällä meni tosi huonosti. Dr Eva puolestaan on tuttu televisiosta. Aku Louhimies muistetaan ehkä Rebellion sarjan ohjaajana.
Ralliautoilusta kiinnostuneet luettelevat pitkän rimpsun rallikuskien nimiä. 
Arkkitehtuurista kiinnostuneet ihailevat Alvar Aaltoa. Jne...



Kerron aina Suomesta...

Ilosanomaa kolminkertaisista ikkunoista!

Kuinka usein puhut Suomea?

Jos en nyt joka päivä niin ainakin joka toinen, kun soitan äidilleni. Täällä asuvien suomalaisten ystävieni kanssa soittelemme ja näemme silloin tällöin. 

Mikä on mielestäsi Suomen kielen kaunein sana?

Kastehelmi.

Entä rumin?

Räkälä.



Mikä lempimusiikkiasi Suomesta? Lempi-laulusi?

Kaija Koo on ehdoton suosikkiartistini. Pidän myös suomalaisista joululauista.

Mitä suomalaista perinnettä teillä vaalitaan?

Olipas vaikea kysymys. No, pojat ovat käyneet Suomessa rippileirin. Jouluksi tehdään pipareita ja torttuja. Tuli myös mieleen, että meillä saa olla myös hiljaa. Ei tarvitse koko ajan jutella, vaan voi olla myös omissa oloissaan. Kai sekin on sitä suomalaista perinnettä!



Mitä terveisiä lähetät 100 vuotiaalle Suomelle?

Omaa historiaa, perinteitä ja tapoja pitää ja saa vaalia ja kunnioittaa. Ei kaikesta tarvitse luopua siksi, että se mukamas loukkaa jotain. Palaan aina takaisin suvivirteen. Jos se jotakuta loukkaa, niin silloin voi olla pois juhlasta tai ajatella lyhyen virren aikana omia asioitaan. Sitä ei näytetä koskaan ajattelevan, jonkun perineteen poisjättäminen myös loukkaa....

Se ainainen turha marina saisi myös loppua. Kyllä, aina on parantamisen varaa ja epäkohtia, mutta noin yleensä ottaen Suomessa on hyvä ja turvallista olla ja asua. Suomalaisten pitäisi myös oppia kantamaan vastuuta tekemisistään ja valinnoistaan, eikä aina olettaa, että kyllä valtio pitää huolen omistaan.